Linnean sydän heitti kuperkeikkaa ja vatsaa väänsi kun hän avasi Viljalta tulleen viestin. Koko viime viikon Vilja oli lintsannu koulusta ja skipannu viikottaiset tempparizoomit. Niin ei tapahtunu edes koronakuumeessa.
”En mä sitä olis ees halunnu”
Of course, Linnea ties että jotaki oli käynyt, kun Vilja oli noin vaan kadonnu. Viljan ei olis ikinä pitäny ees vastaa sen viesteihin, mite se saatto olla nii tyhmä! Tai ei, se ei tietenkää ollu Viljan syy, mikään tollane ei ikinä ole sen omaa syytä. Linnea yritti miettii mitä viime vuonna koulussa oli asiasta puhuttu. Jotain omista rajoista se oli, seksuaalisesta kaltoinkohtelusta ja uhrin syyllistämisestä. Mutta kenelle tästä edes vois oikee puhuu? Viljan porukat syyttäis vaa Viljaa eikä Linnean omakaan mutsi kuitenkaan ymmärtäis. Opettajiinkin oli nii kauhee hanakala ottaa yhteyttä etäkoulun takia. Hetken asiaa pohdittuaan Linnea päätti googlettaa ja löysi nuorille tarkoitetun chatin josta sai kysellä omista ongelmista. Tilanteen selitettyään Linnea oli varma siitä että Viljaa oli jotenkin autettava ja chätissä ollut henkilö ehdotti että Vilja ja Linnea voivat mennä yhessä koulun terkkarille joka päivystää aina.
”Mä en todellakaan lähde minnekää!! Mun ei olis edes pitäny kertoa sulle, arvasin et teet tästä kauheen numeron!”
Kuitenkin seuraavana aamuna kummatkin tytöistä istui terkkarin oven takana. Onneksi ketään muuta ei ollut odottamas sillä Vilja oli vuoroin tekopirteä vuoroin vihainen sekä itsellee et Linnealle siitä et pakotti Viljan tulemaa. Koko illan Vilja oli yrittäny selittää kuinka kaikki oli sen omaa vikaa tai et se juttu ei edes ollu niin iso että pitäis kertoo luotettavalle aikuiselle.
”Ei kukaa kuitenkaa usko mua”
Terkkari kuitenkin ymmärsi jo puolesta lauseesta miksi Vilja ja Linnea oli tulleet ja istui itse tyttöjen viereen sohvalle. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Vilja päätti kertoa kaiken mitä tapahtu vaikka häpesiki itteään ja tunsi olonsa inhottavaksi. Koko sen ajan terkkari hymyili ja nyökkäs välillä Viljalle kannustaakseen sitä jatkaa. Ensi töikseeni terkkari kehu molempia siitä et uskalsivat tulla käymään ja selitti et syy ei ollu todellakaa Viljan vaan tekijän. Terkkarin jatkaessa puhettaan sitä miten nyt jatkettaisiin, huokaisi molemmat tytöt yhtene äänen.
”Kiitti etsä pakotit mut tulemaa tänne”