Seksuaaliväkivallan kokemuksen kanssa on mahdollista oppia elämään tasapainoista ja hyvää elämää niin, ettei kokemus enää hallitse arkea tai heikennä hyvinvointia. Toipumisen eri vaiheissa tarvitaan erilaista, juuri siihen hetkeen sopivaa tukea.
Usein heti tapahtuman jälkeen keskeistä on kriisiapu, psykoedukaatio, oireiden hallinnan opettelu ja turvallisuudentunteen vahvistaminen. Rikosprosessin aikana oikeudellinen tuki, kuten asianajajan ja Rikosuhripäivystyksen apu, on tärkeää. Myöhemmin moni hyötyy kokemuksen käsittelystä terapiassa. Olennaista on, että seksuaaliväkivaltaa kokeneille on tarjolla oikea-aikaista ja heidän tarpeisiinsa vastaavaa apua.
Seksuaaliväkivalta koskettaa harvoin vain kokijaa. Se vaikuttaa usein myös perheeseen ja läheisiin – vanhempiin, sisaruksiin ja puolisoihin. Kun myös läheiset saavat tukea ja ymmärrystä toipumisprosessista, heidän kykynsä tukea seksuaaliväkivaltaa kokenutta vahvistuu.
Syyllisyys ja häpeä ovat yleisiä tunteita seksuaaliväkivallan jälkeen ja ne muodostavat usein merkittävän esteen avun hakemiselle. Nämä tunteet eivät kuitenkaan koskaan kuulu kokijalle, vaan yksin tekijälle. Apua kannattaa aina hakea, ja yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että sitä on saatavilla.
Lakisääteisten palveluiden rinnalla järjestöt tekevät korvaamattoman arvokasta ja ammattitaitoista työtä seksuaaliväkivaltaa kokeneiden tukemisessa. Apua on tarjolla valtakunnallisesti, matalalla kynnyksellä, maksutta ja monin paikoin myös nimettömänä. Tällaisen tuen piiriin hakeutuminen voi olla ensimmäinen askel toipumisen tiellä.
Tärkeintä on tietää, ettei koskaan ole liian myöhäistä hakea apua – ja että seksuaaliväkivallan kokemuksesta on mahdollista selviytyä.