Haaste aikuisille: puhu seksuaalisuudesta tänään nuoren kanssa!

 

Seksuaalioikeuksiin kuuluu oikeus tietoon seksuaalisuudesta. Koulussa ja kotona saatavan seksuaalikasvatuksen lisäksi tietoa saa ja kuuluu antaa arkisissa tilanteissa, erityisesti lapsille ja nuorille. Kehon osien nimeäminen, sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyminen, tunteiden sanottaminen, ystävyys, hyvien ja huonojen salaisuuksien erottaminen sekä tieto siitä, että uimapuvun alle jäävä alue on varattu itseä varten, kuuluu pienten lasten seksuaalikasvatukseen. Peruskouluikäisenä tutustutaan lisäksi muun muassa ihmisen biologiaan, erilaisiin kehoihin, tunteisiin, ihmissuhteisiin, seurusteluun, seksiin, mielihyvään, ehkäisyyn, seksuaalioikeuksiin ja omiin rajoihin.

Joskus seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on vaikea puhua kotona tai työssä kohtaamien lasten ja nuorten kanssa. Kuva häpeilevästä teinistä ja punaisena änkyttävästä aikuisesta ei aina ole kaukaa haettu. Monelle nuorelle seksuaalisuudesta ja etenkin seksistä puhuminen voi olla helpompaa perheen ulkopuolisen kanssa. Kasvattajan tehtävä on kuitenkin varmistaa, että nuori saa oikeaa tietoa. Keskustelun voi virittää esimerkiksi tv:n tai radion äärellä esiin tulevasta aiheesta: onko nuorella mielittyä ja miten mahdollinen seurustelusuhde sujuu? Mistä tämän biisin sanat kertovat? Mitä nuori ajattelee omasta ulkonäöstään ja kykeneväisyydestään? MeToo on aiheena edelleenkin ajankohtainen: nuorelta voi kysyä onko hän kuullut aiheesta ja onko hänellä omia kokemuksia siihen liittyen. Onko koulussa homottelua tai huorittelua, onko nuorta joskus kosketettu ilman lupaa tai tarjottu maksua vastineeksi, tai onko hän joutunut tilanteisiin joissa ei olisi halunnut olla? Vastaus voi olla kieltävä, vastustavakin, mutta antaa merkin nuorelle, että kanssasi on lupa keskustella, kun sitä haluaa. Jos nuori ei halua puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista hänelle voi todeta, että kanssasi voi aina jutella mieltä askarruttavista asioista, olivat ne sitten kivoilta tai ikäviltä tuntuvia.

Aikuisen roolissa tärkeää on rauhallisuus, avoimuus vastaanottaa oudoltakin kuulostavia asioita ja omaan suuhun sopivat sanat. Mieti valmiiksi, miten kuvaat seurustelukumppania niin, ettet oleta nuoren olevan esimerkiksi poikana kiinnostunut tytöistä. Voit jättää seksuaalisuuteen liittyvää, nuorille suunnattua kirjallisuutta pöydälle josta ne monesti siirtyvät tai katoavat. Kondomeja on hyvä olla aina saatavilla niin, ettei kukaan huomaa onko niitä otettu. Nuorten seksuaali-identiteetin rakentuessa kondomi voi myös kulkea lompakossa mukana ilman, että sitä on tarkoitus käyttää. Olisi hyvä, että aikuisen omat herkät tai kipeät kohdat seksuaalisuuteen liittyen ovat hänellä tiedossa, jotta omat kokemukset ja tunteet eivät sekoitu nuoren kertomiin asioihin.

Myös aikuiset tarvitsevat seksuaalikasvatusta, erityisesti silloin kun työhön kuuluu muiden ihmisten kohtaaminen. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen on usein hankalaksi koettu aihe, ja se saatetaan sivuuttaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksissakin. Kuitenkin ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös seksuaalisuus. Työyhteisössä on tärkeää miettiä, miten asiakkaan seksuaalisuus huomioidaan. Mitä sitten, kun lääkkeen sivuvaikutuksena on kiihottumishäiriö? Miten seksuaalisuus muuttuu leikkauksen tai synnytyksen jälkeen? Kenelle voi puhua seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksista? Mitä tehdä kun kuudesluokkalaiset ovat katsoneet yhdessä pornoa? Voiko lastenkodissa asuvan nuoren tai palvelukodissa asuvan ikäihmisen huoneeseen mennä varoittamatta? Miten puhua asiakkaan kanssa sukupuolesta?

Seksuaalikasvatuksesta on olemassa paljon kirjallisuutta ja materiaalia. Nuorten Exit järjestää maksutonta seksuaalikasvatusta yläkouluissa omiin rajoihin ja kaltoinkohteluun liittyen, kouluttaa työyhteisöjä ja tekee yhteistyötä muiden ammattilaisten parissa. Seksuaalikasvattajaksi voi opiskella Sexpo-säätiöllä.

 

– Netta Puustinen, Seksuaalikasvattaja, Nuorten Exit