Yhteenkuuluvuutta lantakasassa?

Minä ja ystäväni seisomme ratikan takaosassa ja meitä tuijotetaan, syystäkin. Olemme molemmat lehmänlannan, kananmunien ja muiden epämääräisten aineiden peittämiä, haju ja näky on sen mukainen. Olemme saapumassa lukiomme nasujaisista ja menossa suihkuun siskoni luokse, joka asuu kohtalaisen lähellä nasutuspaikkaamme. Koitamme pitää tunnelman kevyenä ja naureskelemme toisillemme, vaikka olo on oikeastaan aika karmea.

Joka syksy monissa lukiossa lukuvuosi aloitetaan järjestämällä nasujaiset tai nahkiaiset ensimmäisen vuotensa aloittaville opiskelijoille. Samantyyppisiä tapahtumia on myös seiskaluokan aloittavien mopojaiset tai korkeakoulujen turnajaiset tai fuksiaiset. Joissain kouluissa kyse on leikkimielisten tehtävien suorittamisesta vaikkapa kaupungin keskustassa, toisissa oppilaitoksissa leikit ovat rajumpia. Meidän lukiomme nasujaisiin kuului ryömien suoritettava temppurata, joka päättyi kuolleen kalan etsimiseen lehmänlannalla täytetystä lasten kahluualtaasta. Temppuradan aikana päällemme heitettiin jauhoja, piimää ja kananmunia. Yhden ystäväni päälle kananmuna heitettiin sellaisella voimalla, että hän saapui seuraavana päivänä kouluun mustan silmän kanssa. Tämä oli meistä tietenkin vain hauskaa ja jännittävää. Noloa taas oli, kun ystäväni isä otti suuttuneena lukioon yhteyttä. Oliko aikuisten suhtauduttava kaikkeen niin vakavasti?

Näin myöhemmin ajattelen, ettei nasujaisiamme hoidettu oikean kaavan mukaan. Me nasut halusimme kaikki kovasti kuulua joukkoon, joten tietysti tsemppasimme tilaisuudessa ja kuittasimme nöyryyttävän kohtelun naureskelulla. Tuntuu ikävältä, että opiskelijoiden innostus uutta opintotaivalta kohtaan valjastettiin moiseksi nöyryytystapahtumaksi.

Muistan jo tuolloin miettineeni, kuinka paljon nasujaisissa oli kyse osallistujien vapaaehtoisuudesta ja kuinka paljon pelosta siitä, että tilaisuudesta poisjääminen rajaisi muun porukan ulkopuolelle. Kaikille meille vakuutettiin, kuinka tapahtumaan osallistutaan täysin oman harkinnan mukaan, eikä ketään pakoteta osallistumaan. Vastuu tapahtumasta painettiinkin osallistujien harteille eikä vanhemmille opiskelijoille, joiden järjestämä ohjelma oli lievästi sanottuna kyseenalainen.

Sain hiljattain kuulla, että entisen lukioni  nasujaisperinteitä on uudistettu: Tänä vuonna lanta jätettiin navettaan ja ensimmäisen lukiovuoden alkamista juhlittiinkin vesisodalla, johon myös opettajat osallistuivat.  Loistavaa! Tällainen toiminta osoittaa, ettei aina tarvitse kangistua vanhoihin kaavoihin ja että yhteenkuuluvuutta kannattaa rakentaa hyväntahtoisella hauskanpidolla eikä turhalla nöyryyttämisellä.

 

kirjoittanut Veera, Nuorten Exitin vapaaehtoinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.