Hus Lucia-perinteelle!

Viime viikkoina on kohistu Lucia-normeista. Keskusteluun on noussut millä kriteereillä valon kantajaksi päädytään ja kenellä on mahdollisuus olla Lucia. Kouluissa ja päiväkodeissa valintakriteereinä voi vieläkin olla pitkälti sukupuoleen ja ulkonäköön liittyvät tekijät. Luokan vaalein, pisin, söpöin ja suosituin tyttö on helposti se, joka korjaa potin. Harmittaako tuolloin enemmän häviö vai ummehtuneet valintakriteerit?

En vastusta Lucia-perinnettä, mutta valintatapaa kyllä. Valtakunnallinen Lucia-äänestys muistuttaa enemmän missikisaa, vaikka sen tarkoitus on olla hyväntekeväisyyskampanja. Aiheesta on saatu aikaan yllättävän närkästynyttä keskustelua mediassa. Lucia-normia kritisoineet ovat saaneet täyslaidallisen vihaa peräänsä vaikka tavoitteena on ollut herättää keskustelua siitä, tarvitaanko ulkonäköpaineiden kyllästyttämässä maailmassa vielä yksi tilaisuus lisää määritellä ihmisiä ulkonäön perusteella. Kolumnien ja uutisten kommenttikentät ovat todella kaivanneet valon tuojaa – Lucia-perinteisiin liittyvät ajatukset ovat nimittäin sen verran pimeitä.

Ruotsissa teemasta kohistiin, kun Luciana oli tummaihoinen nainen ja kun kaupan mainoksessa tehtävää hoiti poika. Aihe onnistui herättämään myös tuttavapiirissäni yllättävän paljon keskustelua. ”Miksi te haluatte pilata kauniin perinteen? Lucian nyt vaan kuuluu olla vaaleahiuksinen!” Jos perinteeseen vetoaminen olisi relevantti argumentti, eläisimme yhä maaorjuudessa.

Harva tuntee kuitenkaan Lucian tarinan. Muistamme hänet ensisijaisesti kirkkauden tuojana ja naisena, joka pysäyttää maamme pääkaupungin liikenteen kulkueellaan joulukuussa. Se, mikä alkuperäisestä tarinasta saattaa unohtua kertoa on, että hän oli sisilialainen pyhimys, jonka elämä ei ollut niin valoisa kuin hänet näinä päivinä ajattelemme.

Lucian isä oli kuollut ja hänen äitinsä oli sairastunut punatautiin. Paranemisennusteet eivät olleet tuohon aikaan järin suuret, mutta yhdessä rukoilemalla hänen äitinsä koki ihmeparantumisen. Tästä kiitollisena Lucia perui kihlauksensa, antoi siveyslupauksen ja jakoi myötäjäisvaransa köyhille. Kihlattu suuttui tästä niin, että ilmiantoi Lucian kielletyn kristillisen uskonnon harjoittajana roomalaisille. Hänet tuomittiin rangaistukseksi bordelliin prostituoiduksi.

Tässä on paljon yhtäläisyyksiä nykypäivänäkin esiintyvän kunniakulttuurin kanssa, jossa tytön siveyttä vaalitaan psyykkisen tai fyysisen kontrollin avulla. Jokaisella nuorella on seksuaalinen itsemääräämisoikeus, oikeus turvallisuuteen ja loukkaamattomuuteen, Nuorten Exitin sivuilla sanotaan. Mutta mitä sitten, jos aikuinen vie sinulta siihen oikeuden?

Toinen tarina taas kertoo kuinka Lucian kauniisiin silmiin kiintynyt mies ei jättänyt häntä rauhaan, vaan jatkoi sinnikkäästi Lucian piirittämistä. Häntä häirittiin niin pitkään, ettei hän enää jaksanut ahdistelua vaan kaivoi silmät päästään, jotta saisi olla piirittäjältään rauhassa.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu on onnistunut pysymään muodissa ja koskee niin nuoria kuin aikuisia. Nykyään häirinnän kohteeksi voi joutua livenä ja verkossa, tuttujen sekä tuntemattomien toimesta. Häirinnän kohteeksi joutuminen voi tuntua nololta ja häpeälliseltä.

Lucian tarina tuntuu älyttömältä, mutta se kuvaa samaan aikaan hyvin sitä ahdistusta mitä häirintä voi saada itsessä aikaan. Kenenkään ei tarvitse repiä silmiä päästään siksi, että joku toinen käyttäytyy asiattomasti. Siksi on tärkeää, että ottaa häirinnän puheeksi. Se ei tee henkilöstä huumorintajutonta tosikkoa, vaan itseään kunnioittavan ja omia rajojaan puolustavan henkilön. Jos et tee sitä itsesi, niin tee se kaikkien muiden vuoksi.

Minna / Nuorten Exitin vapaaehtoinen

PS: Tämän perusteella voi todeta, että Nuorten Exitille olisi ollut tarvetta jo 304 jaa Syrakusassa, Sisiliassa.